Kotisuomi :'(

Täällä Suomessa ollaan oltu jo muutama päivä ! Tosiaan multa ja Heidiltä jäi sen loppuviikon päivitykset tekemättä koska oli vähän kaikkea sähläystä! Alkuviikko meni ihan odotusten mukasesti, eli käytiin vielä shoppailemassa viimehetken ostoksia BTC'stä, oltiin kavereiden kanssa kaupungilla ja kaikkea perus hengailua. Tiistaina oli koululla karnevaalit ja kaikki opettajat pukeutu noidiksi joten tottakai minä ja Heidi mentiin massan mukana ;)

 

Torstaina oli perus työpäivä, käytiin läpi näyttöjuttuja ja saatiinkin Heidin kanssa kaikista kohdista kolmoset, eli ei olis paremmin voinut mennä! Saatiin myös kehuja että kuulemma ollaan valmiita ammattilaisia työelämään, eikä ollu mitään huomautettavaa meille näytöstä ja meiän työskentelystä ! Ihan mahtavaa kuulla tollasta palautetta :') Tän keskustelun loppuvaiheilla meiän molempien puhelimet tärisi kun kaveri laitto viestin että nyt HETI pitää mennä aulaan ! Noh mehän sitten Heidin kanssa mentiin, ja siellä tää herrasmies ei suostunut paljastamaan mitään vaan vei meiät käsikynkässä ulos, jossa sitten muut pojat odotti. Saatiin ensin ihana puhe siitä kuinka ihania ollaan blaablaa ja sitten meiän piti seisoa kädet ojossa silmät kiinni kun meiän käsiin laskettiin isot lahjapaketit. Kyllä siinä silmät kostu, voi että oli ihana yllätys ! Pojat oli meille ostaneet hupparit ja pehmoeläimet :33
Vietettiin siinä ulkona aika kauan aikaa ja pojatkin sai ns. lintsata tunnilta koska oli meiän tokavika päivä niin opettaja oli onneks lepsu :) Pidettiin kivaa siinä ulkona ja vaan höpöteltiin ja nautittiin :)
Illalla mentiin vielä vierailemaan asuntolassa syömässä kakkua :3

 

 

Perjantaina oli tosiaan viiminen työpäivä ja oli tunteet pinnassa niin mulla ja Heidillä ku meiän ohjaajillakin. Vaihdettiin lahjoja ja saatiin Heidin kanssa aivan ihana muisto; kehykset ja valokuvat meiän luokista yhdessä ! Plus kaikkien nimet niissä kehyksissä :) Tuli siinä ohjaajillakin itku kun piti sanoa heipat :( Mut onneks tosiaan toukokuussa palataan takaisin ni ei huolta :>

Meillä loppu päivä tosi aikasin ja istuskeltiin hetki aulassa ja vaan hyvästeltiin kaikkia. Hyvästelyjen jälkeen lähettiin poikien kanssa kauppaan ja sieltä kotiin ja tosiaan pojat tuli meille viettämään viimistä iltaa. Tehtiin pitsaa ja hölmöiltiin kaikkea, oi että kun pääsis siihen iltaan takasin !

 

Jossain vaiheessa iltaa mulle tuli ihan tosi huono olo, teki mieli itkeä vaan kokoajan ja oli kylmä ja väsy ja kaikkea ni päätin mitata kuumeen. Noh se olikin sitten jo yli 38C, kurkkuun ja korvaan sattu joten päätin mennä nukkumaan. Pojat jäi vielä meille kun mä menin sitten ottamaan vähän lepiä. Jossain vaiheessa havahduin siihen kun en saanu enää henkeä, koska mun kurkku oli turvonnu umpeen ja mä jotain sain sanottua että Heidi mut kuuli toisesta huoneesta ja siitä se show sitten lähti ! Siinä oli ihan kamala sähläys enkä oikeesti muista siitä kunnolla mitään, mutta joku piteli mun päätä ja hengitysteitä auki ja joku mun jalkoja ylhäällä ja joku yritti viilentää mua koska siinä vaiheessa kuume oli jo jotain 40C. Tajukin siinä jossain vaiheessa tais lähteä ja kohta oli ambulanssimiehet jo paikalla ja mut kannettiin lanssiin. Heidi tuli lanssiin mukaan ja pojat tuli perässä autolla.

 

Sairaalassa mua sitten tutkittiin ja hutkittiin ja sain kaikenlaisia mömmöjä jotka alko auttamaan. Mulle sanottiin että mun pitää jäädä yöks tarkkailuun ja aamulla kuudelta pääsisin kotiin. Pojat ei saanut jäädä joten ne meni sitten meiän kämppään yöksi siivoilemaan ja kaikkea ja Heidin kanssa jäätiin sairaalaan.

 

Yöllä tietysti kuume nousi uudestaan ja aamulla taas otettiin uusia kokeita. Kotiinlähtö aika aina vaan siirty myöhemmäksi ja myöhemmäksi ja vähän kuumotti kun lauantaina oli se lento Suomeen eikä oltu vielä pakattu loppuun ja kaikki oli tosi sekasta. Kävin siinä lauantain aikana toisessakin sairaalassa jossa ne mm lävisti neulalla mun pikkukielen ja toinen lääkäri sohasi sillä korvan tutkimislaitteella ja puhkasi mun tärykalvon VAHINGOSSA.

 

Mitään diagnoosia en Sloveniassa vielä saanut mutta kotiin pääsin 14:30 maissa ja sain mukaan kourallisen pillereitä että selviän lennosta. Pojat oli tullut lauantai aamuna sairaalalle taas ja mentiin sitten autolla kotiin ja viimeisteltiin pakkaukset ja kauheeta vauhtia lähdettiin syömään ja sitten kentälle. Lento tosiaan lähti 18:20 ja me oltiin turvatarkastuksessa 18:06.

Hyvästit oli mun elämäni vaikeimmat, itkettiin Heidin kanssa molemmat ja oli vaan aivan järkyttävän hirveetä ! Vaikka tiedetään että 1,5 kuukauden päästä nähdään taas.

 

Lento oli ihan ok ja välilasku Frankfurtiin myös, vähän tuntu korva oudolta mutta ei mtn kummallisempaa. Toinen lento sitten Helsinkiin oli vähän haastavampi. Kuume nousi taas koneessa ja mun korvaan sattu NIIIIIIIIN paljon. Se poksu ja paukku ja sieltä tuli verta ja kaikkea, se siis puhkesi uudestaan siellä koneessa. Helsingissä halusin suoraan vaan hotellille. En kurkun takia voinut enkä syödä mitään ja korvalla en kuullut mitään.

 

Sunnuntaina lähdettiin ajamaan Turkuun lääkäriin jossa sitten sanottiin että mun kurkussa on iso paise joka pitää poistaa välittömästi. Se piti hereillä leikata eli en saanut mitään nukutusta, kipulääkettä tai rauhottavia. Se vaan kurkusta leikattiin veitsellä auki ja imettiin pois. Elämäni KAMALIN ja KIVULIAIN kokemus, en halua enää IKINÄ kokea mitään vastaavaa. Tän operaation jälkeen en saanut niellä vaan mut piti puolisen tuntia vaan syljeskellä kaikki pois ja voin sanoa että sitä verta tuli yli litra ja mä huusin ja itkin vaan, se oli ihan JÄRKYTTÄVÄÄ. Sain vielä kipupiikin reiteen ja kauheesti kaikkia lääkkeitä mukaan. Yöllä nukuin tuskin silmällistäkään.

 

Maanantaina oli koulua ja koulun jälkeen menin taas lääkäriin jossa ne tarkisti sitä kurkkua ja ne joutu venyttämään sitä haavan suuta uudestaan ja voi jehna oikeesti. Lisäks otettiin verikokeet ja illalla lääkäri sitten soittikin että jaahas crp eli tulehdusarvo on sitten 132 että läheppäs hakemaan apteekista toinen antibiootti sen ensimmäisen rinnalle. Nyt vedän siis kahta antibioottia + kaikenlaisia kipulääkkeitä ja muita! Mut nyt ollaan jo voiton puolella ja alkaa kurkku pikkuhiljaa parannella. Pystyn jo puhumaan ja syömään peräti kiinteetä ruokaa sekä liikuttaa kieltä. Purkkaa ei vielä pysty syömään ja hampaiden pesu on vaikeeta mut ehkä sekin tästä sitten pikkuhiljaa ;)

 

 

Kaikenkaikkiaan Slovenian reissu oli mun elämän paras ja mahtavin ja ihanin kokemus enkä vaihtais sitä mihinkään. Ne ihmiset siellä, voi jestas! Onneks mennään jo toukokuussa takasin, vaikkakin vaan vähän yli viikoks :) Päästään koululle tekemään vapaaehtoistyötä ja kaikkea jännää luvassa :))